 |
| Bograc eli riistaa, sikaa ja nautaa, perunoita, sipulia, valkosipulia ja mausteita. |
 |
| Arpa toi tiimiini Majan (vasemmalla) ja Jozin (oikealla) ja kolme muuta poikaa. |
 |
| Ruokaan ei Ivanin onneksi tullut vihanneksia. |
Huisia, että viime kirjoituksesta on kulunut jo kuukausi!
Maaliskuu meni siis gradupainissa ja koti-Suomessa lomalla, huhtikuu on kulunut kai ennen kaikkea hämmentyneissä ja sekavissa fiiliksissä. Vain muutama päivä Sloveniaan palaamisen jälkeen Ison Reissun suunnitelmat menivät jälleen kerran uusiksi. Ivan ei onnistunut saamaan Work&Holiday-viisumia Uuteen-Seelantiin ja koko matkan budjetointi pojan osalta paukkui puhki. Muutama päivä eri vaihtoehtoja ja turhautuneita tunteita vaihdettuamme päätimme vihdoin, että yhteinen reissu typistyy heinäkuuksi jenkeissä. Siitä eteenpäin jatkan yksin.
Tätä ajatusta sulatellessani kulutan nyt päiväni lukemalla graduartikkeleita ja iltaisin jatkamalla harrastusten parissa: tanssi ja kielet ovat säiden lämmettyä saaneet kaverikseen lenkkeilyn.
Viime viikonloppuna vierailimme maan itäosissa Lendavassa Leo-vuositapaamisessa (Ivan on jäsen) ja muun muassa kokkasimme arvalla vedetyissä ryhmissä bograč-lihapataa avotulella. Ryhmähenki oli lämmin ja päivä mukava. Kaiken kaikkiaan viikonloppu kylpylähotellissa ventovieraiden kanssa on menestys. Vaikka Leo ei ehkä kaikista omin järjestöni olekaan, oli silti piristävää tavata uusia ihmisiä ja sosiaaliset leot ovat siihen tarkoitukseen varsin passeli ryhmä.
Jos vielä säästä puhutaan, niin kerrottakoon sen verran että kelit ovat todella lämmenneet kuluneen viikon aikana niin paljon että farkut tuntuvat tuskaisilta. Elohopea on kohonnut useana päivänä 20 asteeseen, ja sainpa on vähän väriäkin pintaan lenkkeillessäni toissapäivänä hihaton toppi päällä. Kevättakkikausi jäi kahteen viikkoon ja seuraavaksi täytynee jo hankkia joku mekko. En pane pahakseni, vaikka osa minusta kovasti kaipaakin tulvavesiä.
