Tikapuita pitkin taivaaseen, talikolla takaisin

Kirsikat kasvavat korkealla puun yläoksissa, joten piirakantekijän matka vie ylöspäin. Tikkailla tasapainoilu ei ole helpointa kovassa tuulessa, mutta korin pohjalle tipahtelee silti tarpeeksi leivontaa varten. Piirakka on namia, mutta työläs: kaikki kivet on poistettava ennen leivontaa. Kirsikoiden jälkeen on vadelmien vuoro, ne ovat kasvaneet viikossa valtaviksi. Illalla ne pääsevät Suomen mummun perinteiseen tapaan tehtyyn marjamaitoon (marjoja, maitoa ja sokeria).

Sadonkorjuun ja lounaan jälkeen on jälleen heinähommia, mutta tällä kertaa oman pihan nurmikko. Se on päässyt kasvamaan valtavaksi talon miesten ollessa viettämässä aikaansa pelloilla. Nuori herra kokeili pitkään nurmeen lepakkomiehen tekoa ja tekikin melko hyvää jälkeä.

Gotham farm

Aikaisemmin on ehkä ollut puhettakin, pihapiirissä on siis myös talli ja kymmenisen hevosta. Lantaa tulee sen mukaisesti. Tallitytöt siivoavat karsinat puhtaiksi, mutta usein joku talon pojista saa ajaa lantakuormallisen traktorilla tunkiolle. Tänään nuoremman veljeksen ralli peltotiellä aiheutti kuorman pomppaamisen lavalta tielle. Kesätyttökin sai siis vihdoin perinteisimmän maatalon työkalun, talikon, käteensä. Paskaduuni, kirjaimellisesti, mutta nuortaparia lähinnä nauratti. Temppu se on tämäkin.

Valkokaulus, sinikaulus, heinähattu

Yksi peltotöiden parhaista puolista on työvaatetus. Kun ei koskaan oikein kauluspaidassa ole viihtynyt ja totta puhuen siistit farkutkin ovat vähän epämieluisat, niin on ihanaa pukeutua töihin kerrankin rennosti. Tyylittömät mutta käytännölliset urheilusortsit ja vanha kauhtunut t-paita ovat juuri oikea asu haravanheiluttajalle, eikä kukaan katso pitkään, sillä muiden vaatteet ovat yhtä lailla vaatekaapin pohjan löytöjä.

Suuri hattu on osoittautunut vuoden parhaaksi ostokseksi

Iso paalain hajosi, joten tänään tehtiin vain pikku kuutioita (25kg)

 

Haukat kiertelivät yllämme päivällä

Paalari paalasi paaleja...

Onnellisen työpäivä

Pörinää, surinaa, siritystä, sirkutusta, liverrystä. Koneen murinaa ja haravan rahinaa. Naarmuja, hikeä, silmäniskuja, marjoja jäätelökulhossa.

Tänään siirreltiin heinäpaaleja uuteen varastoon. Olin mukana logistisena ja loogisena apuna, eli istuin traktorin apukuskin paikalla miettimässä missä järjestyksessä paalit kannattaa ottaa ja välillä myös vähän pyörittelemässä paaleja, jotta ne sai helpommin piikkeihin kiinni. Sen jälkeen nuori isäntä lähti kääntelemään niitettyä heinää ja minä sain jatkaa vadelmapensaissa. Vattufirman palveluksessa työskentelee lisäkseni kaiken maailman kuoriaisia ja hämähäkkejä, mutta yritämme pysyä poissa toistemme vastuualueilta, ja toistaiseksi olemme siinä kohtalaisesti myös onnistuneet. Lounasaikaan aputyttö häärii köökin puolella, ja iltapäivällä pellon reunassa haravoimassa kaadettua heinää paremmin paalaimen ulottuville. Vadelmaan tahriintuneet housut, olkihattu, heinää kengissä ja kuuma auringon paiste.

Tällaista tämä on. Maatalon elämää. Ajattelin tänään, että olen kuin hyvinvointikeskuksessa. Töitä tehdään, mutta joutilaiden kuukausien jälkeen sekin tuntuu vain hyvältä. Haravaan tarttuminen tuntuu luontevalta, ja on ihanaa kun työn jälki näkyy heti. Lisäksi erityistä tyydytystä saan katsellessani kun paalain imaisee itseensä heinäjuovan, ja sylkäisee paalin ulos puhtaalle pellolle. Työ on niin siistiä ja järjestelmällistä, että hykertelen. (Työmiesten siisteys onkin sitten ihan toinen juttu; iltaisin saa jännittää onko sääreen piirtynyt ruskea sukan raja rusketusta vaiko silkkaa likaa...)

Maailman paras kesätyö

Täälläpä ollaan! Viime hetkiin asti kuvioita sekoiteltiin oikein olan takaa, mutta nyt Sloveniaan on joka tapauksessa saavuttu ja jäädään ainakin hetkeksi. Ensi viikko näyttää sitten miten työkuviot Suomessa kehittyvät ja onko paluu sittenkin elokuun sijaan jo parin viikon päästä. Sitä ennen keskitytään kuitenkin hmm... kukkiin? 

Köynnösruusu uhkuu alkukesän romantiikkaa..

... melkein jo liioitellen.

Tuvan uusi puoli pintaremontissa

Päivän päätyö: poimi vadelmia jotta voidaan laittaa niitä jätskin päälle. Yes ma'am.

Kesäkurpitsat ovat vasta viisitoistasenttisiä nassikoita, mutta siitä huolimatta jo erinomaisen makoisia!

Kasvi kuin lapsi: iloisesti rönsyävät versot ei tiedä mihin tarttuisivat matkallaan ylös

Unohdun katselemaan maisemaa, ohoh, olen onnellinen?

Kolmannen kauden uudet jaksot

Rakkaudesta maahan

Näinpä siinä sitten kävikin, että töitä ei Suomesta löytynyt ja päätettiin yksissätuumin viettää kesä vaihteeksi saman katon alla. Sloveniasta töitä onneksi löytyy, ainakin pellolta. Ja peltoahan rakkaalla muukalaisperheelläni riittää. Kun talon toinen poikakin pääsi satamaan töihin, totesimme että saattaisin olla jopa tarpeellinen apuri heinätöissä. Nyt siis kaivelen kaapeista vanhoja t-paitoja ja suuria hattuja työvaatteiksi ja koitan asennoitua erinomaisen reippaaksi tulevia pitkiä työpäiviä varten. Jos alkuvuosi ei sujunutkaan ihan suunnitellusti, niin sen voi kohta unohtaa kesäheilan kainalossa. Rakas Slovenia, täältä tullaan!

Uuden heinävaraston rakennusta

Maatalossa odottaa myös kissanpentuja!

Välitiedote

Kesäkuussa annettiin kämppä pois, heinäkuussa oltiin onnellisia Amerikassa, elokuussa kaikki on vielä auki. Minne seuraavaksi?

ABC Slovenian jatkokurssi

Havainnot lainatusta kotimaasta jatkuvat...

Juha löytyy Sloveniassa keittiöstä. Kyseessä ei olekaan poika, vaan keitto. "Mama kuha juho" = äiti tekee keittoa.

Kimppakyyti on oiva apuväline korvaamaan hidasta ja reikäistä julkista liikennettä. Suosittu nettisivusto Prevoz (https://prevoz.org/) mainostaa nopeampia kyytejä kotiin: yksityishenkilöt voivat laittaa sivuille tarjouksen automatkastaan, esimerkiksi Ljubljana - Maribor 6.6. klo 16 5 €. Näin kulut jaetaan, sosiaaliset saavat seuraa, ja matka taittuu paljon nopeammin kuin sympaattisilla mutta vallan hitailla junilla tai pikkukylissä pysähtelevillä linja-autoilla.

Lolita on kaupungin paras kakkupaikka.

Herkullisten kakkupalojen lisäksi Lolita tarjoilee muun muassa keksejä, jälkiruokia ja sokerisia kummituksia.

Mlekomat eli maitomaatti tarjoaa kaupunkilaisille tuoretta maitoa suoraan aamulypsyltä.

Mlekomaatista löytyy käyttöohjeet kolmella eri kielellä.

Maitomaatti tarjoaa ostajalle myös maitopullot.

Ne eli ei, tarkoittaa lauseen lopussa eikö, ne?

Ooo! Tätä huudahdusta kuulee, kun tuttavat tapaavat toisiaan. Jos kyseessä on perheenjäsen tai muu usein tavattu tuttu, huudahdus on lyhyt ja matala: oo Matej! Jos taas kyseessä on henkilö, jonka viime tapaamisesta on jo aikaa, huudahdus pitenee ja ääni nousee: ooo Simon! Mitä kauemmin ystävän tapaamisesta on kulunut, sitä pidempi huudahdus. Kun palaan Sloveniaan kuukausien tauon jälkeen, saan vastaani kuorollisen huudahduksia oooooooo Taru!