Välitiedote

Kesäkuussa annettiin kämppä pois, heinäkuussa oltiin onnellisia Amerikassa, elokuussa kaikki on vielä auki. Minne seuraavaksi?

ABC Slovenian jatkokurssi

Havainnot lainatusta kotimaasta jatkuvat...

Juha löytyy Sloveniassa keittiöstä. Kyseessä ei olekaan poika, vaan keitto. "Mama kuha juho" = äiti tekee keittoa.

Kimppakyyti on oiva apuväline korvaamaan hidasta ja reikäistä julkista liikennettä. Suosittu nettisivusto Prevoz (https://prevoz.org/) mainostaa nopeampia kyytejä kotiin: yksityishenkilöt voivat laittaa sivuille tarjouksen automatkastaan, esimerkiksi Ljubljana - Maribor 6.6. klo 16 5 €. Näin kulut jaetaan, sosiaaliset saavat seuraa, ja matka taittuu paljon nopeammin kuin sympaattisilla mutta vallan hitailla junilla tai pikkukylissä pysähtelevillä linja-autoilla.

Lolita on kaupungin paras kakkupaikka.

Herkullisten kakkupalojen lisäksi Lolita tarjoilee muun muassa keksejä, jälkiruokia ja sokerisia kummituksia.

Mlekomat eli maitomaatti tarjoaa kaupunkilaisille tuoretta maitoa suoraan aamulypsyltä.

Mlekomaatista löytyy käyttöohjeet kolmella eri kielellä.

Maitomaatti tarjoaa ostajalle myös maitopullot.

Ne eli ei, tarkoittaa lauseen lopussa eikö, ne?

Ooo! Tätä huudahdusta kuulee, kun tuttavat tapaavat toisiaan. Jos kyseessä on perheenjäsen tai muu usein tavattu tuttu, huudahdus on lyhyt ja matala: oo Matej! Jos taas kyseessä on henkilö, jonka viime tapaamisesta on jo aikaa, huudahdus pitenee ja ääni nousee: ooo Simon! Mitä kauemmin ystävän tapaamisesta on kulunut, sitä pidempi huudahdus. Kun palaan Sloveniaan kuukausien tauon jälkeen, saan vastaani kuorollisen huudahduksia oooooooo Taru!

ABC Slovenia aloittelijoille

Flora ja fauna jaksavat yllättää: löysimme niityllisen valkoisia narsisseja.

Kevään aikana on kuin huomaamatta tullut tehtyjä pieniä havaintoja ympäröivästä yhteiskunnasta, luonnosta ja ihmisistä. Yritän avata tässä muutamia satunnaisia huomioita aasta iihin. Loput aakkoset löytyvät seuraavissa teksteissä.

Asunnon lainaaminen kaverille tai sukulaiselle on ihan ok. Jos lähdemme pois Ljubljanasta viikonlopuksi, saattaa Ivan tarjota kämppää sen ajaksi lainaan toisaalla asuvalle kaverille. Miksikö? Jotta kaveri saisi vaihtelua. Jos pikkuserkku tarvitsee yösijaa kaupungissa, annetaan avaimet käteen vaikka emme olisi kotona. Slovenialainen ajatusmalli "kaikki mikä on pöydällä on yhteistä" pätee pienellä variaatiolla opiskelijoiden asuntoihin: kaikki missä on pöytä on yhteistä.

Burek on bosnilainen herkku. Alkuaan muslimien ruokana yleistynyt rasvainen piirakan ja pasteijan sekoitus tarjottiin uskonnon vuoksi vain juustotäytteellä, mutta nykyään se on saatavissa myös lihaversiona. Burek on suosittu niin Bosniassa, Kroatiassa kuin Sloveniassakin, ja saatavissa jokaisesta leipomosta ja snägäristä. Parasta yöaikaan makkaraperunoiden korvikkeena.

C on eri kirjain kuin Č. Ensimmäinen lausutaan ts, toinen tsh.

Čevapčiči on toinen perinteinen balkanilainen herkku. Se muistuttaan pitkälti alakoulussa tikun varressa tarjottuja kepakkoja. Lihapötköä kehuva hype nousi eräänä iltana niin suureksi, että kasvissyöjäkin puraisi palasen - tosin vain todetakseen ettei se ollut sen arvoista.

Drive-in apteekki palvelee... ihmisiä, jotka eivät jaksa jonottaa lääkkeitään sisätiloissa.

Etäisyydet Sloveniassa ovat omaa luokkaansa. Muuttaminen omasta kylästä poikaystävän kylään 30 tai 100 kilometrin päähän on todella merkittävä muutos nuoren tytön elämässä, ja suuri haaste monille. Paikalliset erot eivät ehkä ole suuria, mutta yhteisöllisyys omalla alueella sitäkin vahvempaa. Monet palaavat opiskelujen jälkeen kotiseudulleen. Erilainen ajatusmalli etäisyyksistä näkyy  myös matkustettaessa maan sisällä. Työmatkana 40 kilsaa on slovenialaisten mielestä todella paljon. Kolmen tunnin automatka maan toiselle laidalle on suuri ponnistus. Mieleni tekee monesti sanoa, että teillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä on olla oikeasti kaukana.

Ivanin kotikylässä on perinteenä vappusalko ja kylän yhteiset vappujuhlat.

Fanta tarkoittaa Sloveniassa paitsi limonadia, myös kahta poikaa. Sloveenin kielen erikoisuutena on duaali, mikä tarkoittaa sanojen erilaista taivuttamista silloin, kun tekijöitä on kaksi. Esimerkiksi näin:

Fant je = (yksi) poika on

Fanta sta = pojat ovat (kaksi poikaa)

Fanti so = pojat ovat (kolme poikaa tai enemmän)

Gora tarkoitta sloveeniksi vuorta ja on usein käytetty termi ulkonaliikkujien kesken. Sloveniassa on erinomaiset mahdollisuudet patikointiin, maastopyöräilyyn, suunnistukseen ja juoksuun, ja verheitä vuoria ja kukkuloita myös hyödynnetään paljon.

Bohinj on yksi kuuluisimmista ulkoilualueista. (Kuva (c) Salla)

Lumet pakenevat vuorilta vuolaina virtoina. (Kuva (c) Salla)

Lumi ja vihreät puut taistelevat vuorilla vielä paikkoitain kevään herruudesta. (Kuva (c) Salla)

Hintataso Sloveniassa on Suomea halvempi ja näkyy ainakin ruoassa ja juomissa, mutta esimerkiksi vaatteet ja asumiskustannukset eivät ole paljon alhaisempia. Keskipalkka on noin 900 €/kk.

Iwce (lausutaan suurinpiirtein Juutse) on Ivanin lapsena saama lempinimi. Slovenialaiset rakastavat lempinimien antoa, ja vääntävät sen usein henkilön oikeasta nimestä. Nimeä taivuttamalla tai siihen päätteen lisäämällä saadaan nimestä helposti muoto, joka tarkoittaa pientä: suomalainen vastine Iwcelle olisi siis pikku-Ivan. Lempinimien muodostamisessa on ulkomaalaisen oltava kuitenkin tarkkana. Esimerkiksi nimestä Martin väännetty Martincek ei tarkoita pikku-Martinia, vaan sisiliskoa.

Pikku-Juutse kasvaa isoksi, mutta lempinimi säilyy.

Elämää kaduilla ja muita ohimennen tehtyjä havaintoja

PUUH, alkoi sähköpostiviesti, jonka mukana lähetin ohjaajalleni valmiin gradun. Kun uppoudun, niin uppoudun. Mutta nyt se valmis. Tutkielman viimeistelyn aikana on kerinnyt käydä vieraita, ohitettu kuin huomaamatta vappu ja saatu kaikki puut ja pensaat täyteen lehteen. Koska tällä hetkellä pää on edelleen täysin tyhjä ja graduponnistelujen jälkihyöryissä, on parasta kertoa menneitä tarinoita kuvilla.

Vanhassa kaupungissa on tullut vierailtua vihdoin useammin, kun Janina siskoineen Itävallasta ja pikkusisko Suomesta saapuivat vierailuilleen. Kuvassa antikvariaatin ulkomyyntipöytä.

Kun tämä kuva otettiin, olimme ulkona sortseissa. Kevääseen liittyy täällä kummallinen fiilis: ilma on lämmin kuin keskikesällä, mutta puut paistavat vielä paljauttaan. Ulkona kulkiessa tuntuu jatkuvasti, että jotain on pielessä.

Gradun valmistuminen tuntuu siltä kuin käteen olisi lyöty Vapaudut vankilasta -kortti. On ihanaa juoda halpa cappuccino keskustassa miettimättä mitään muuta kuin katujen elämää. Ljubljanan katutaide kulkee laidasta laitaan: se on provosoivaa, poliittista, söpöä tai sitten ihan vaan Ron Weasley.

Eniten olen bongaillut Ponimafia-nimimerkillä signaaraavan taiteilijan sympaattisia eläingraffiteja.

"It's never too late to have a happy childhood", Ponimafia kertoo.

Tämä on myös yksi suosikkejani, graffiti lähellä legendaarista kimppakämppä Foto Katjaa.

Ottaisitko tatuoinnin tästä liikkeestä? Ohikulkiessani nakit jaksaa aina naurattaa! Samalla mietin usein mitä Erikalle kuuluu toimistoon. Linkki kaverin ja nakkien välillä on tietty muste. :)

Kierrätyskäytännöt Sloveniassa vaihtelevat kaupungeittain, ja Ljubljana yksinkertaistaa lajittelun seuraavasti: yleiset roskat, bio ja pakkaukset. PAKKAUKSET?!

Kun kevät sitten kukkii, se kukkii.

Naapurit.

Tämä puu näkyi suoraan keittiön ikkunasta, jonka takana istuin päivittäin gradun ääressä. Vihdoin on aikaa mennä ulos!

Ljubljana 20 let's go astetta

Bograc eli riistaa, sikaa ja nautaa, perunoita, sipulia, valkosipulia ja mausteita.

Arpa toi tiimiini Majan (vasemmalla) ja Jozin (oikealla) ja kolme muuta poikaa.

Ruokaan ei Ivanin onneksi tullut vihanneksia.

Huisia, että viime kirjoituksesta on kulunut jo kuukausi!

Maaliskuu meni siis gradupainissa ja koti-Suomessa lomalla, huhtikuu on kulunut kai ennen kaikkea hämmentyneissä ja sekavissa fiiliksissä. Vain muutama päivä Sloveniaan palaamisen jälkeen Ison Reissun suunnitelmat menivät jälleen kerran uusiksi. Ivan ei onnistunut saamaan Work&Holiday-viisumia Uuteen-Seelantiin ja koko matkan budjetointi pojan osalta paukkui puhki. Muutama päivä eri vaihtoehtoja ja turhautuneita tunteita vaihdettuamme päätimme vihdoin, että yhteinen reissu typistyy heinäkuuksi jenkeissä. Siitä eteenpäin jatkan yksin.

Tätä ajatusta sulatellessani kulutan nyt päiväni lukemalla graduartikkeleita ja iltaisin jatkamalla harrastusten parissa: tanssi ja kielet ovat säiden lämmettyä saaneet kaverikseen lenkkeilyn.

Viime viikonloppuna vierailimme maan itäosissa Lendavassa Leo-vuositapaamisessa (Ivan on jäsen) ja muun muassa kokkasimme arvalla vedetyissä ryhmissä bograč-lihapataa avotulella. Ryhmähenki oli lämmin ja päivä mukava. Kaiken kaikkiaan viikonloppu kylpylähotellissa ventovieraiden kanssa on menestys. Vaikka Leo ei ehkä kaikista omin järjestöni olekaan, oli silti piristävää tavata uusia ihmisiä ja sosiaaliset leot ovat siihen tarkoitukseen varsin passeli ryhmä.

Jos vielä säästä puhutaan, niin kerrottakoon sen verran että kelit ovat todella lämmenneet kuluneen viikon aikana niin paljon että farkut tuntuvat tuskaisilta. Elohopea on kohonnut useana päivänä 20 asteeseen, ja sainpa on vähän väriäkin pintaan lenkkeillessäni toissapäivänä hihaton toppi päällä. Kevättakkikausi jäi kahteen viikkoon ja seuraavaksi täytynee jo hankkia joku mekko. En pane pahakseni, vaikka osa minusta kovasti kaipaakin tulvavesiä.

Patty cake!

Kääk. Gradun palautukseen on kahdeksan päivää, ja tämä aikataulu pitkälti määrittää näiden päivien tahdin. Paljon mitään ei siis ole ehtinyt tapahtua word-tiedoston ulkopuolella, ja vaikka mielelläni kertoisinkin työn etenemisestä ja ongelmista, säästän teidät siltä.

Sen sijaan liitän videon, jonka kuvasimme edellisellä tanssitunnilla. Videolla tanssii opettajaparimme viimeksi opettelemaamme kuviota. Ja heh, kuten videolta kuulee, opettajamme pitää tunnit englanniksi. Vain ja ainoastaan siksi että kurssilla on yksi mamu. Kun opettaja ilmoitti opetuskielestä ja sen syystä ensimmäisellä tunnilla, nostin käteni pystyyn virheen merkiksi ja pyysin muulta luokalta anteeksi virnistellen, puna poskilla. "They hate you already", kiusasi Ivan. Joka tapauksessa kaikki tanssikaverini (swingissä on tapana vaihdella partnereita) ovat olleet hyvin mukavia. Yhteinen kielemme on kuitenkin rytmissä one-two, three-four, rock step, patty cake!

Ikävän kiedon tanssiin, sen puen sanoiksi vieraalla kielellä

Eilen alkoi vihdoin sloveenin alkeiskurssi. Ensimmäisen oppitunnin asiat olivat jo tuttuja, olenhan täällä rampannut kohta neljä vuotta ja perustervehdykset ovat tarttuneet kulkijaan väkisinkin. Joka tapauksessa on kiva, että vihdoinkin saa jotain omaa. Lähden kotoa ja menen sinne, minne vain minulla on asiaa. Minullakin on oma elämä.

Toinen oma pieni herkkuni on satunnaiset tapaamiset naapurikahvilassa tuttujen tyttöjen kanssa. Kyse ei ehkä vielä ole syvästä ystävyydestä, mutta varmasti ainakin molemmin puolisesta hyödystä. Tyttö, jonka aikanaan tapasin Ivanin kautta, otti yhteyttä hiljattain ja pyysi tapaamista, sillä hän halusi virkistää nuupahtanutta englannin kielen taitoaan. Tapaamiseen hän toi mukanaan pari muuta vanhaa tuttua, ja vietimme erinomaisen illan jutellen niitä näitä. Sovimme tapaavamme viikoittain englannin opiskelun merkeissä. Olen iloinen saadessani seuraa - erityisesti tyttöseuraa - mutta nautin tapaamisista paljon myös siksi, että seura on hauskaa ja sydämellistä. Varmuuden vuoksi kutsun tapaamisia silti vielä enkun tunneiksi - muutaman tapaamisen jälkeen ei vielä uskalla sanoa onko kyse molemminpuolisesta sydänystävyydestä.

Omat jutut ovat ihania, mutta ei kuitenkaan sillä että yhteisessä elämässä olisi jotain vikaa. Aloitimme viime viikolla swing-tanssikurssin ja kerta kaikkiaan rakastan sitä! On huumaavaa iskeä yksinkertaisia askeleita Elviksen ja muiden sankareiden tahtiin, pyörähtää yhteen suuntaan, horjahtaa toiseen, ja ottaa kiinni taas perusaskeleessa. Toisekseen tietty rakastan sitä, että minulla on joku joka haluaa lähteä kanssani kurssille, ja jopa pysyy minua paremmin tahdissa. Tanssimamme Six Count on helpotettu versio tunnetummasta lajikaveristaan Lindy Hopista, mutta sovimme jo opettelevamme senkin. Eipä tarvi sitten valssata häissä.

Nyt kun menee jo paremmin, uskaltaa myöntää että välillä on myös vaikeampaa. Ensimmäisinä viikkoina koti-ikävä purskahteli kyyneleiksi kesken kaiken astioita tiskatessa ja milloin missäkin, kaipuu tuntui isona möykkynä vatsan pohjassa. Ei voi sanoa, että tuosta ikävästä olisi jotenkin päässyt yli, mutta ehkä sitä pystyy nyt jo paremmin käsitellä. Tätäkin kirjoittaessani tirautin vain ihan vähäsen. Teitä kaikkia on kova ikävä.