Kaffe corto

Kesällä hiljenee italialainenkin toimisto. Hommia ei riitä pitämään harjoittelijaa kiireisenä, etenkin kun vielä tällä hetkellä kaksi ihmistä jakaa yhden ihmisen työt. Kunhan työparini muutaman viikon päästä jää lomalle alkanee tekemistä riittää. Ehkä.

Naapuritoimistossa juhlittiin tänään ylennyksiä ja sisäisiä siirtoja. Myös meidän yhdeksän henkinen avokonttorimme sai kutsun juhliin, ja kävimme ennen lounasta käytävän toisella puolella maistelemassa pizzaa, leivonnaisia ja kuohuviiniä. Tämä ei varsinaisesti ole sallittua työajalla, mutta poikkeuksia kuitenkin tehdään (salaa) juhlien kunniaksi .

Italialainen työpaikkakulttuuri poikkeaa suomalaisesta kahvihuoneessa. Suomessa tottuu helposti hakemaan kuppiinsa täydennystä keittiön pannusta ja nappaamaan samalla mukaansa jonkun tuomia keksejä tai leivoksia, tai unohtumaan kahvihuoneeseen vaihtamaan kuulumisia työkaverin kanssa. Italiassa kahvi on lyhyt – sanan joka merkityksessä. Täällä varsinaista kahvihuonetta ei ole, vaan (kai käytännön syistä ) rakennuksista löytyy kahviautomaatteja, joista haetaan espresso (0,25 €), macciato (0,28 €) tai jonkin muu nopeasti nautittava kahvijuoma. Minä rikon italialaista etikettiä joka ikinen päivä juomalla lounaan jälkeen kahvini maidolla (cappucino 0,40 €).Vaikka automaattien luona ei ole pöytiä tai tuoleja, joiden ääressä voisi viettää kiireettömän mokkahetken, jäävät ihmiset kuitenkin aina hieman juttelemaan – edes lyhyeksi hetkeksi.

Arkea ja juhlaa

Hmm. Tulin tänään töistä kotiin vasta lähempänä seitsemää illalla, kun kyytipoikani Rebel-Robert viipyi töissä pidempään. Toimisto ei sisänsä sijaitse kaukana, mutta koska julkista liikennettä tällä välillä ei käytännössä ole, täytyy turvautua muihin samalla suunnalla kulkeviin tuttuihin. Töissä alkaa olla mukavempaa nyt, kun tietokone vihdoin maanantaina saapui, ja pääsin aloittamaan hommat (tai oikeammin niiden sotkemisen - opettelu vie aikansa). Muutoin elämä on rauhallista. Arkista, etten vallan sanoisi. Ivan palasi äsken traktorikorjaamolta. TV:stä tulee Ace Ventura 2. Pihalla on edelleen parisenkymmentä astetta, tarkoitus oli mennä juoksemaan kun ilma viileni iltaa kohden, mutta nukahdin.

Vietin viime perjantai-illan Triestessä työkavereiden kanssa. Söimme ensin illallisen yhden kotona, perinteiseen italialaiseen tapaan nautimme kaksi pääruokaa lisukkeineen. Asunto oli valtava ja valtavan ihana, 140 m2, kiviset ikkunasyvennykset, vanhat parkettilattiat ja upea pikku parvi sekä kolme makuuhuonetta, kaikki yhdelle ihmiselle. Ruokailun jälkeen siirryimme teatteriin, jossa paikallinen balettikoulu esitti kauden päätösnäytöksensä. Viisivuotiaiden ryhmässä tanssiva toisen työkavenini tytör oli illan ehdoton tähti. Muiden pikkutyttöjen hipsiessä ujoina lavalle ensimmäiseen näytökseen hän marssi reippaasti keskelle lavaa ja vilkutti äidille, ja samalla koko monisatapäiselle yleisölle.

Lauantaina juhlimme jälleen syntymäpäiväjuhlia, tällä kertaa kahden naapurikyläisen pojan kolmikymppisiä. Juhlapaikaksi oli valittu keskellä metsää sijaitseva vuokratalo, vähän vastaava kuin Mäenpään hiihtomaja. Juhlien luonteeseen kuuluu tarjota ruoat ja juomat, mikä edelleen tuntuu vaikealta käsittää. Tällä kertaa kokonainen jääkaappi oli lastattu oluella, paikalla toimi baaritiski, josta sai amatööribaarimikon kykyjen mukaan drinkkejä ja grillikatoksessa tarjoiltiin čevapčičia. Kuvassa opastetaan juhlijoita tanssilattialle. Sunnuntaina satoi, minkä vuoksi myös peltotyöläiset saivat viettää ansaitun vapaapäivän. Maalla on rauhallista.

Huomenna saapuu vieraita Suomesta, kivaa. Vähän jännittää lauantain sukukokous.

Motori grandi ja italialaiset sukat

Ensimmäinen työviikko on nyt takana. Tehdas, jossa työskentelen on valtava. Ja koneet, joita siellä valmistetaan ovat myös valtavia. Ja näiden koneiden osia kutsutaan nimillä, joita en ymmärrä. Ja minun hommani on myydä näitä osia. Ensimmäisen viikon kotiläksy on siis pikakurssi siitä, kuinka moottorit toimivat.

Tehdas on aikaisemmin ollut moottereita valmistava italialainen valtionyritys, ja näiltä ajoilta juontuu myös tehdasalueen nykyinen nimitys Motori Grandi, Suuret Moottorit. Kun ydintoiminta on liittyy kiinteästi koneisiin, ei ole ihme, että suurin osa toimihenkilöistä on insinöörejä. Kuuntelen tarkasti pomoni selitystä sylintereistä, kampiakseleista ja kiertokangista enkä ymmärrä yhtikäs mitään. Samalla ihmettelen kunnioittavasti suurimpia koneita, joita olen eläissäni nähnyt. Nämä moottorit ovat niin valtavia, että ne saavat käyntiin niin valtamerilaivat kuin voimalaitoksetkin. Löydän itseni harmittelemasta, etten aikoinaan mennyt insinööriopintoihin.

Toimiston puolella kaipaan toisenlaisia taitoja. Kaikki puhuvat italiaa ja voi luoja, he puhuvat paljon. Kuuntelen toimiston oven läpi käytävällä käytävää jatkuvaa keskustelua, jossa puhuvat vaihtuvat, mutta puhuminen ei taukoa. Mietin kuinka heillä riittää niin paljon asiaa. En ymmärrä kuin tervehdykset ja muutaman satunnaisen sanan sieltä täältä, mutta kaikesta naurusta päätellen italialaiset ovat hauskoja tyyppejä. Lisäksi he eivät tunnu ottavan turhaa stressiä asioista, jotka eivät mene suunnitelmien mukaan. Saapuessani maanantaina töihin minulle sanottiin, ettei tietokoneeni ole vielä valmis. Pomoni sanoi, että saattaisi mennä muutama päivä ennen kuin pääsisin aloittamaan työt, ja kehotti ottamaan seuraavaksi päiväksi kirjan mukaan. Viikon aikana luin yhden kirjan, neljä naistenlehteä, kolme työpaikan omaa julkaisua ja investointienteko-ohjeita, harhailin useamman tunnin ympäri valtavaa tehdasaluetta, arkistoin ja lajittein vanhoja laskuja ja toivoin, että jotain tapahtuisi. Perjantai-iltapäivällä vihdoin ilmoitettiin, että tietokoneen voisi hakea.

Ensimmäinen viikko oli pitkä, mutta lupaava. Olen tutustunut jo joihinkin työkavereihin, eli tiedän mistä etsiä kahviseuraa. Toimistossa työskentelee myös kaksi suomalaista naista, jotka ovat 0lleet ensimmäisellä viikollani suuri apu käytännön asioissa. Toivon, että huomenna tietokone on oikeasti käyttövalmis, ja voin aloittaa työt.

Ai niin, ja mitä tulee italialaisten tyyliin ja ulkonäkökysymyksiin, stereotypiat pitänevät paikkansa. Kaikki ovat huoliteltuja, ja hiukset, kynnet ja kengät ovat siistit. Omaksuin nopeasti ensimmäisen italialaisen tavan toimistopukeutumisessa: italialaiset eivät käytä sukkia.

Klwna

Eilen naapurikylässä oli hääjuhla, klwna (lausuttuna se kuulostaa jotakuinkin samalta kuin klouna). Tämä juhla järjestetään vain tällä seudulla, eikä sitä tunneta muualla Sloveniassa. Kyseessä ei ole varsinaiset häät eivätkä polttarit, vaan häidenaattona järjestettävä vastaanotto kaikille kyläläisille ja muille tutuille. Juhliin on vapaa pääsy ja ruokaa ja juomaa varataan suuremmankin joukon tarpeisiin. Juhlapäivän ohjelmaan kuuluu ainakin morsion kengän haku, eli sulhanen matkustaa morsiamen synnyinkotiin ja tuo sieltä neidon vanhan kengän omaan kotiinsa. Ivan toivoi, ettei ihan heti joutuisi hakemaan minun kenkääni Suomesta.

Illan pääohjelma on pihatien koristelu. Kuvan kaksi mäntyä on pystytetty paikoilleen illan aikana ja seuraavaksi alkavassa vaiheessa niiden runkoihin kiinnitetään tuuheita oksia. Puiden väliin naulatussa laudassa toivotetaan paljon onnea uuden parin yhteiselle elämän polulle. Ivan kertoi, että Žirjessä on ollut perinteenä kirjoittaa laudalla takapuolelle teksti "Olet liemessä".