Lomalla

Vaikka työpäivät täällä venyvät usein kymmentuntisiksi, olen kuin lomalla. Nukun hyvin, syön hyvin, en stressaa. Opiskelen huomaamattani sloveenia ja italiaa, käyn lenkillä ja katson elokuvia. Minulla on aikaa. Usein vielä perjantai-iltapäivänä en tiedä mitä viikonloppu tuo tullessaan. Minulla ei ole minkäänlaista ohjelmaa. Yhtäkkiä arkinen elämäni on täynnä tyhjää, ja minä rakastan sitä.

Jäljellä on kolme viikkoa. Odotan innolla myös kotiinpaluuta, palan halusta nähdä uudet ja vanhat perheenjäsenet sekä ystävät. Myös kouluun on kiva palata. Saan keskittyä kiinnostaviin aiheisiin, nyt kun lähes kaikki pakolliset kurssit on suoritettu. Lisäksi olen inspiroitunut uusista harrastuksista, ja päättänyt pyhittää niillekin aikaa koulutyön lomassa.

Ennen Suomen-lomaa olin maissa, koska olin yksinäinen. Suuressa porukassa ihmiset unohtavat usein puhua englantia, ja minä istun hiljaa ja kuuntelen ymmärtämättä mitään. Kaipasin kovasti ihmisiä joiden kanssa jutella – jutella mistä tahansa. Täällä saan usein kuulla, että joskus on parempi etten ymmärrä kaikkea. Ehkä niinkin, en tiedä kuinka alaluokkaisia jotkut jutut ovat, mutta useimmiten haluaisin ymmärtää kaiken: pienet hiljaiset sanat, äyskäisyt, arkiset kommentit sekä suuret keskustelut.

Yksi kuitenkin jaksaa ymmärtää kiukunpuuskiani. Hän tietää, että turhaudun koska en ymmärrä. Se ei haittaa. Se on väliaikaista. Päiväunet ovat edelleen kultaa.

Olen täynnä unelmia ja toiveita.