Eilen alkoi vihdoin sloveenin alkeiskurssi. Ensimmäisen oppitunnin asiat olivat jo tuttuja, olenhan täällä rampannut kohta neljä vuotta ja perustervehdykset ovat tarttuneet kulkijaan väkisinkin. Joka tapauksessa on kiva, että vihdoinkin saa jotain omaa. Lähden kotoa ja menen sinne, minne vain minulla on asiaa. Minullakin on oma elämä.
Toinen oma pieni herkkuni on satunnaiset tapaamiset naapurikahvilassa tuttujen tyttöjen kanssa. Kyse ei ehkä vielä ole syvästä ystävyydestä, mutta varmasti ainakin molemmin puolisesta hyödystä. Tyttö, jonka aikanaan tapasin Ivanin kautta, otti yhteyttä hiljattain ja pyysi tapaamista, sillä hän halusi virkistää nuupahtanutta englannin kielen taitoaan. Tapaamiseen hän toi mukanaan pari muuta vanhaa tuttua, ja vietimme erinomaisen illan jutellen niitä näitä. Sovimme tapaavamme viikoittain englannin opiskelun merkeissä. Olen iloinen saadessani seuraa - erityisesti tyttöseuraa - mutta nautin tapaamisista paljon myös siksi, että seura on hauskaa ja sydämellistä. Varmuuden vuoksi kutsun tapaamisia silti vielä enkun tunneiksi - muutaman tapaamisen jälkeen ei vielä uskalla sanoa onko kyse molemminpuolisesta sydänystävyydestä.
Omat jutut ovat ihania, mutta ei kuitenkaan sillä että yhteisessä elämässä olisi jotain vikaa. Aloitimme viime viikolla swing-tanssikurssin ja kerta kaikkiaan rakastan sitä! On huumaavaa iskeä yksinkertaisia askeleita Elviksen ja muiden sankareiden tahtiin, pyörähtää yhteen suuntaan, horjahtaa toiseen, ja ottaa kiinni taas perusaskeleessa. Toisekseen tietty rakastan sitä, että minulla on joku joka haluaa lähteä kanssani kurssille, ja jopa pysyy minua paremmin tahdissa. Tanssimamme Six Count on helpotettu versio tunnetummasta lajikaveristaan Lindy Hopista, mutta sovimme jo opettelevamme senkin. Eipä tarvi sitten valssata häissä.
Nyt kun menee jo paremmin, uskaltaa myöntää että välillä on myös vaikeampaa. Ensimmäisinä viikkoina koti-ikävä purskahteli kyyneleiksi kesken kaiken astioita tiskatessa ja milloin missäkin, kaipuu tuntui isona möykkynä vatsan pohjassa. Ei voi sanoa, että tuosta ikävästä olisi jotenkin päässyt yli, mutta ehkä sitä pystyy nyt jo paremmin käsitellä. Tätäkin kirjoittaessani tirautin vain ihan vähäsen. Teitä kaikkia on kova ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti