Slovenia, Slovenia, Slovenia. Kolme viikkoa kului niin kovin äkkiä, varsinkin kun oli jo ehtinyt asennoitua jäämään koko kesäksi. Niin vain sitten yllättäen auennut rahapalkkainen toimistotyö (ja erityisesti sen kautta muiden haaveiden mahdollistaminen joskus tulevaisuudessa) veivät tytön kesken kaiken takaisin Suomeen. Sloveniaan palataan kyllä vielä, varmasti, pitkäksikin aikaa. Joka vierailulla puolituttuihin tutustuu aina vain paremmin, sloveeninkieliset arkipäiväiset keskustelut alkavatkin yhtäkkiä aueta ja paikat alkavat käydä tutuiksi. Tiedän nyt, mikö pelto on nimeltään Bobovce, mistä Reka-joki saa alkunsa ja mistä rauniosta löytyy kyyn pesä.
 |
Bled (viime kevään kuvasaldoa)
|
Paluu Suomeen ja kuvioiden muuttuminen tapahtui niin nopeasti, että pään selvittäminen vaati hieman hiljentymistä. Yritän miettiä mitä on jäänyt kertomatta. Syntymäpäiväjuhlia tuli ja meni, yhdet erikoiset varpajaisetkin oli, ruokapöydässä oli kesäkurpitsaa monin eri tavoin valmistettuna, anopin kanssa punoimme salaisia suunnitelmia isännän läheneviä kuusikymppisiä varten, heinää kaatui, kastui, ja kuivui, rekka-autot täyttyivät paaleista ja tallin hevoset esittivät juhlanumeron naapurikylän vaunukisoissa. Merivesi Italian Duinossa oli hyytävän kylmää, kissa löysi leikkikaverin, serkkutytön uutta poikaystävää huudatettiin, joku kadotti kännykkänsä, toinen ilmoittautui golfkurssille ja jalkapalloa katsottiin aina kun ehdittiin.
Nyt kotona katselen haikeana, kuinka haravan tekemät rakot peukaloissa hiljalleen paranevat ja sortseista tulleet rusketusrajat jäävät piiloon toimistovaatteiden alle. Päivät soljuvat vaivattomasti, mutta sydän sykkii vielä jonnekin muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti