Venetsiaan päästyä oli pakko heittää villapaita reppuun. Ivan oli ajoissa, auton mittari näytti 28 astetta. Aamun herätys oli ollut tarpeeksi aikainen ja matka tarpeeksi pitkä, jotta väsy iski kun vihdoin neljän maissa paikallista aikaa saavuttiin perille. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta, että pihan puutarha on puhjennut upeaan kukkaloistoon sitten viime näkemän, ja vihannestarha ja hedelmät alkavat olla syömävalmiita. Kävimme heti testaamassa kirsikkapuun, josta taisi tulla uusi paras ystäväni. Talo vaikutti samalta kuin aina, tutulta ja aivan liian isolta. Pöydällä odotti muutama kanelon, rullattu lätty, jotka perinteisesti täytetään kinkulla ja juustolla. Vierasta varten yksi oli täytetty pelkällä juustolla.
Ensimmäisenä iltana, kuinkas muutenkaan, oli syntymäpäiväjuhlat. Nyt vuosia täytti poikien serkku Petra. Paikalle saapui neljä perhettä, yhteensä 15 henkeä. Koska sää oli kaunis, pöytä oli katettu pihalle. Tällaisten juhlien menu on perinteisesti yksinkertainen: lihaa, juustoa ja vihanneksia. Tällä kertaa pääruokana tarjoiltiin pieniä pihvejä ja lihatikkuja nimeltä čevapčiči. Pelkäsin, että kasvissyöjän olisi tyytyminen yksinkertaiseen vihreään salaattiin, mutta sen lisäksi pöytään ilmestyi myös tomaatti-sipuli-sekoitus, paistettuja perunoita ja grillattua kesäkurpitsaa. Jälkiruoaksi synttärisankari oli taikonut muhevan tiramisun.
Slovenialaisten sukukokoontumiset poikkeavat koko lailla suomalaisista. Ensinnäkin, niitä on hyvin usein. Toiseksi, näissä tapaamisissa kaikki ovat äänessä ja kuka tahansa voi saada koko porukan remahtamaan nauruun. Perinteistä suomalaisen ryhmän roolijakoa, jossa (noin suurin piirtein) yksi on johtaja, toinen hauskuttaja ja kolmas huolehtija, on vaikea sovittaa näihin ihmisiin. En vielä tiedä mistä ihmiset yleensä keskustevat, sillä ymmärrän vasta satunnaisia sanoa sieltä täältä, mutta ilmeisesti aiheena voi olla mikä tahansa arkinen tai erikoinen. Tärkeintä on huomata kuitenkin se, että kaikki uskaltavat puhua ja tunnelma on välitön.
Alkumyllerrys on nyt ohi, tänään päivä on ollut jo rauhallisempi. Aamulla kävimme ruokaostoksilla ja kirjastossa, josta löytyi onneksi kirjoja myös englanniksi. Luonaaksi valmistimme paistoksen nimeltä burek, joka koostuu ohuista taikinalevykerroksista, joiden väleihin upotetaan kermaa ja juustoja. Seuraavaksi olisi kai syytä etsiä jonkinmoinen lenkkipolku...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti