Ensimmäinen aamumme uudessa kodissa oli valjennut ennen kuin
itse heräsimme.
En tajunnut sitä vielä edes kun kahdeksan maissa lähdimme
ulos, Ivan yliopistolle ja minä parin korttelin päähän pieneen leipomoon
ostamaan aamiaista. Kerrostalon kivijalassa sijaitsevan leipomon tyttö ei
puhunut englantia, joten ostin vitriiniä osoittelemalla jonkin pellavansiemenillä
päällystetyn pitkon ja sämpylän, jonka päällä näytti olevan juustoa. Pitko
osoittautui olevan hieman suolaista, pullamaista leipää. Nam. Paluumatkalla
leipomosta poikkesin pieneen kahvila-baariin nappaamaan latten, kun
kahvinkeitin oli vielä kaupassa. Kahvilan tyttö puhui jo englantia, mutta ei
selvästikään pitänyt asiakkaista. Tito katseli meitä seinältä kun sain
maitokahvini (bela kava) ja ihmettelin itsekseni kuulinko väärin kun yrmynaama
sanoi hinnaksi yhden euron.
Kotiin kävellessäni kohti ymmärsin yhtäkkiä, etten ollut nähnyt
näin valoista aamua kuukausiin. Vaikka taivas oli pilvessä, valo tuntui
totta vie mukavalta. Kevät tulee täällä aikaisemmin, ja mieli kevenee sitä mukaa. Ekan
päivän fiilis oli aika mukava (eikä ainoastaan siksi että pilvien takana nauroi aurinko).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti