keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Yksi viikate, kiitos





Uusi asunto. Aah mikä ihana valoisa olohuone, värikäs keittiö, aurinkoinen puutarha.... TRÖÖÖT. Ennen kuin mistään tästä päästään nauttimaan, pitää kaikki siivota. Ihan kaikki. Tiedän olevani vähän ylitunnollinen rätinkäyttäjä, mutta vasta kunnon jyystö saa kodin pinnat tuntumaan omalta. Siispä hihat heilumaan. Etenimme suurinpiirtein huone per päivä, pidimme välillä välipäivän elokuvateatterissa, ja puunasimme jonkun ylimääräisen päivän selkeästi aikanaan siirappionnettomuudesta ja huonosta liesituulettimesta kärsineessä keittiössä. Yhdeksäntenä päivänä siivooja lepäsi.

Nyt hohtaa puhtauttaan eteisen oranssit seinät, makuuhuoneen kerrossänky ja kaksi koulupöytää, olohuoneen tummanruskeat hyllyt ja välimerellisen värikäs iso keittiö. Pohjakaavaa selventääkseni voin kertoa, että pitkänmallisen eteisen päästä avautuu kolme ovea, yksi opiskelija-asuntomaiseen makuuhuoneeseen, toinen viihtyisään kylpyhuoneeseen ja kolmas olohuone-keittiöön. Jostain sisustajan oikusta pääväri oranssi toistuu eteisen lisäksi olohuoneen sohvassa, keittiön kaakeleissa ja jääkaapin oveen liimatuissa kukkakuvioissa.

Asunto on kaikesta kummallisuudestaan huolimatta ihana.

Enkä varmasti olisi tätä mieltä ellei tämä olisi ensimmäinen yhteinen kotimme.

Vielä on jäljellä terassin ja puutarhan siivous. Asunto sijaitsee kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, ja lasitetulta terassilta on pääsy omalle aidatulle pihamaalle. Piha on tosin vielä vallaton viidakko, jonka korkeimmat kasvustot olisivat varmasti mittaisiani ellei lumi olisi talven aikana painanut niitä kasaan. Suunnittelemme terassikauden avajaisia talkoohenkeen, isolla porukalla rikkaruohot taittunevat ja aidan nurkkaan kasatut roinat saataneen hävitettyä.

Tuparilahjaksi voisi tuoda vaikkapa viikatteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti