Runomiehen nimi oli France Prešeren. Hän syntyi vuonna 1800, mikä oli helpottava tieto nuorille slovenialaisille historian tunnilla - ainakin jotain jäisi mieleen. Runoilija eli vain 48 vuotiaaksi: tänään 8. helmikuuta juhlitaan, hämmentävää kyllä, hänen kuolin- eikä syntymäpäiväänsä. Mihin hän kuoli, ei varmistunut vielä eilisen illanvieton aikana. Kuulemma hänellä oli ongelmia maksansa kanssa - kuulemma runoilija oli tuntenut myös juhlimisen salat.
Prešerenin suurimpiin saavutuksiin kuuluu Slovenian kansallislaulun sanoittaminen. Laulun kirjoituksen aikaan Slovenia oli vielä osa Itävallan keisarikuntaa, ja kansallismielisen sanoituksen esittäminen Wienissä johti taistoon Itävallan palveluksessa työskentelevän maanmiehen kanssa. Sensuroijan nimi oli Miklošič, jonka tarkoittaa suutaria. Tekstinsä korjailusta suivaantuneena kynäilijä kirjoitti toisen tarinan. Siinä taiteilija maalaa taulun, jonka hän vie yleiselle paikalle nähtäväksi, torille, missä monet ihmiset kulkevat sen ohi ja voivat ihastella sitä. Paikalle saapuu kuitenkin kengäntekijä, joka huomauttaa, että maalaukseen maalatun miehen kengät eivät näytä oikeilta. Niinpä taiteilija korjauttaa maalausta, ja vie sen sitten takaisin paikalleen. Kengäntekijä tulee takaisin, ja sanoo nyt, että kengät näyttävät hyviltä, mutta miehen pohkeissa on jotain vikaa. Runo loppuu kysymykseen, vain kenkiäkö kengäntekijä kritisoi.
Poliittisten tarinoidensa lisäksi Prešeren kirjoitti kuuleman mukaan myös hyvin vulgaareja runoja. Illanviettoomme osallistuneen nuoren opettajan mukaan näitä ei kuitenkaan kouluissa opeteta.
Yleinen asenne runoilijaa kohtaan on seurueessamme hyvä. Nuoret ihailevat Prešerenin rohkeaa asennetta olla kansallismielinen, ja joku sanoo, että tahtoisi tutustua tarkemmin hänen teksteihinsä. Ehkäpä jonain päivänä tutustuun häneen itsekin paremmin, ja kerron teille lisää vaikkapa siitä runosta, jossa mies kiroaa pyhimyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti