Suomessahan laskiaista värittää ennen kaikkea laskiaispullat ja mäenlasku. Todellisuudessa tällä pakanallisella, sittemmin kirkollisella juhlalla ei ollut alunperin mitään tekemistä lumisten kukkuloiden kanssa. Muistan jostain lukeneeni, että laskiainen on saanut nimensä paastoon laskeutumisesta: juhlasta alkaa pääsiäistä edeltävä paaston aika. Etelä-Euroopassa sama juhla tunnetaan nimellä karnevaali (carne vale = ilman lihaa).
Katolisessa Sloveniassa laskiaiskarnevaalilla on myös ennemmin pakanallinen kuin kirkollinen painotus. Karnevaalia vietetään talven poiskarkoittamiseksi. Juhlia järjestetään sekä isoissa kaupungeissa että pienissä kylissä, ja peruskaava on kaikissa sama: naamiaisasu sekä paljon ruokaa ja juomaa. Juhlien ajankohta vaihtelee paikkakunnittain: ensimmäisistä karnevaaleista uutisoitiin jo laskiaisviikonloppuna, viimeisistä laskiaistiistaina. Ja todella, kyläkohtaiset juhlat ovat niin suosittuja, että niistä ja niiden parhaista naamiaisasuista uutisoidaan televiossa.
Ivanin kotikylän Žirjen karnevaali järjestettiin laskiaistiistaina. Juhlan valmistelut olivat alkaneet jo edellisellä viikolla: kylän pojat sopivat yhdessä päivästä, juhlapaikasta ja -ajasta. Kylän keskusaukiolle (siihen ainoaan kohtaan, jossa kylän läpi kulkeva tie vähän levenee) vietiin kotitekoinen mainos: tervetuloa kaikki nuoret ja vanhat. Pojat askartelivat yhdessä myös perinteisen karnevaalimiehen, vanhaan pukuun täytetyn olkiukon, jolla oli jaloissaan hienot kengät ja päässään vanha olkihattu. Kylän perinteeseen kuuluu myös laittaa ukolle sopimattoman kokoinen sopimaton uloke. Tästä ymmärrätte lisää kun katsotte alla olevasta linkistä videon.
Juhlapäivänä kokoonnuimme kaikki samaiselle keskusaukiolle. Olimme valinneet Ivanin kanssa klassiset naamiaisasut, Ivan esiintyi uhkeana naisena ja minä laitapuolen miehenä. Paikalle kertyi pian myös muuta porukkaa ja melu alkoi kasvaa. Meksikolainen soitti haitaria, mies hellehatussa trumpettia, villimies yhtä kitaraa ja koiraperheen isä toista. Koiria oli todella koko pesue: yksi kylän perheistä oli hankkinut sekä vanhemmille että 12- ja 24-vuotiaille lapsille samanlaiset koira-asut. Näin sivuhuomiona sanottakoon, että oli uskomattoman hienoa, että perheen pojat mukisetta pukeutuivat yhtäläiseen asuun vanhempiensa kanssa.
Kun porukkaa oli koolla tarpeeksi, lähdimme soitto ja laulu seuranamme kiertämään taloja. Pysähdyimme ensimmäisen talon olohuoneessa, jonka musiikki ja yli kymmenhenkinen iloinen joukko täytti riemuisasti. Pöydällä oli tarjolla naposteltavaa ja kotitekoisia snapseja, ja musiikin lomassa jatkuvasti joku huusi "Živijo Pust", "Terve karnevaali". Pysähdys kesti kymmenen viisitoista minuuttia, jonka jälkeen siirryimme seuraavaan taloon ja sama kaava toistui. Talojen emännät tarjoilivat kiertäjille lihaa, leipää, juustoa, sekä viiniä tai muuta kotitekoista juomaa. Monessa talossa oli myös tarjolla perinteisiä slovenialaisia laskiaisherkkuja, aprikoosihillolla täytettyjä ja tomusokerilla päällystettyjä munkkeja. Soitto ja laulu jatkuivat taukoamatta, ja joukkomme kasvoi taloja kiertäessä pian yli 20 henkiseksi. Vierailimme useissa keittiöissä, olohuoneissa ja autotalleissa, sekä useissa taloissa myös erityisessä juhlahuoneessa, jolla ei useinkaan ole muuta tarkoitusta kuin toimia erinäisten juhlien tapahtumapaikkana. Tapana on myös, että talot antavat juhlaseurueelle jotain mukaanviemistä, kuten kananmunia, lihaa, mehua, viiniä tai rahaa. Toimeen osoitetut kylän pojat keräsivät saalista punottuihin koreihin, ja kävivät välillä tyhjäämässä niiden sisältöä viimeiseen juhlapaikkaan.
Juhlan luonteenseen kuuluu, että jokaisessa kylän talossa vieraillaan. Seurueemme kiersi yhteensä 27 kotia, ja keräsi muun muassa noin 50 makkaraa, yli 140 kananmunaa, 20 pulloa viiniä ja 340 euroa käteistä. Lopulta kyläläiset kokoontuivat viimeiseen taloon, joka oli sovittu pääjuhlapaikaksi. Karnevaalin järjestäneet pojat kokkasivat kerättyä ruokaa ja jakoivat sitä pitkien pöytien antimiksi. Pöydät notkuivat viiniä ja iloinen soitto ja juttelu jatkoi pitkälle yöhön.
Seuraavana päivänä pieni joukko kyläläisiä kokoontui vielä kerran yhteen ja poltti karnevaalimiehen tien laidassa.
Jos musiikki, naamiaisasut ja karnevaalimiehen uhraaminen eivät karkoittaneet talvea, niin ainakin sen teki kyläläisten uskomattoman lämmin yhteishenki. Sanaakaan ymmärtämättä jopa kylän vieras tunsi olonsa kotoiseksi riemuisassa karnevaalijoukossa.
Katso video oheisesta linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=AWuMAcAjecc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti