lauantai 23. helmikuuta 2013

Lauantairakkautta







Jos edelliset tekstit ovat pyörineet juhlapäivien ympärillä, nyt on aika tasapainottaa saldoa arkikertomuksella. Tänään lauantaina on ihanan perinteinen vapaapäivä. Viikon työt on tehty, varsinaista ohjelmaa ei ole eikä edes kukaan (suomalaisen näkökulmasta supersosiaalisista) slovanialaisista kavereista ole tulossa käymään. Gradukin on edistynyt ja vaikka olen hieman omasta aikataulustani jäljessä, päätin kuitenkin ottaa viikonlopun levon kannalta.

Nyt asunto on siivottu, kylppärissä tuoksuu puhdas pyykki ja keittiöstä kuuluu ruoanlaiton ääniä. Lauantai on aina ollut minulle parhaimmillaan perheen kesken vietettynä, kun kaupasta on haettu tuoretta patonkia ja kotona on hoidettu rauhassa sellasia askareita, joihin ei viikon kiireissä ehdi paneutua. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa lähelle sitä fiilistä uudessa kodissa. Onnellisuuteen ei tarvita ihmeitä.

Ps. Kuten kuvasta näkyy, kerrossänky on saanut väistyä uuden tulokkaan tieltä! Onnellisuus on myös hyviä yöunia.

torstai 21. helmikuuta 2013

Karnevaalin taikaa: Živijo Pust!



Suomessahan laskiaista värittää ennen kaikkea laskiaispullat ja mäenlasku. Todellisuudessa tällä pakanallisella, sittemmin kirkollisella juhlalla ei ollut alunperin mitään tekemistä lumisten kukkuloiden kanssa. Muistan jostain lukeneeni, että laskiainen on saanut nimensä paastoon laskeutumisesta: juhlasta alkaa pääsiäistä edeltävä paaston aika. Etelä-Euroopassa sama juhla tunnetaan nimellä karnevaali (carne vale = ilman lihaa).

Katolisessa Sloveniassa laskiaiskarnevaalilla on myös ennemmin pakanallinen kuin kirkollinen painotus. Karnevaalia vietetään talven poiskarkoittamiseksi. Juhlia järjestetään sekä isoissa kaupungeissa että pienissä kylissä, ja peruskaava on kaikissa sama: naamiaisasu sekä paljon ruokaa ja juomaa. Juhlien ajankohta vaihtelee paikkakunnittain: ensimmäisistä karnevaaleista uutisoitiin jo laskiaisviikonloppuna, viimeisistä laskiaistiistaina. Ja todella, kyläkohtaiset juhlat ovat niin suosittuja, että niistä ja niiden parhaista naamiaisasuista uutisoidaan televiossa.

Ivanin kotikylän Žirjen karnevaali järjestettiin laskiaistiistaina. Juhlan valmistelut olivat alkaneet jo edellisellä viikolla: kylän pojat sopivat yhdessä päivästä, juhlapaikasta ja -ajasta. Kylän keskusaukiolle (siihen ainoaan kohtaan, jossa kylän läpi kulkeva tie vähän levenee) vietiin kotitekoinen mainos: tervetuloa kaikki nuoret ja vanhat. Pojat askartelivat yhdessä myös perinteisen karnevaalimiehen, vanhaan pukuun täytetyn olkiukon, jolla oli jaloissaan hienot kengät ja päässään vanha olkihattu. Kylän perinteeseen kuuluu myös laittaa ukolle sopimattoman kokoinen sopimaton uloke. Tästä ymmärrätte lisää kun katsotte alla olevasta linkistä videon.

Juhlapäivänä kokoonnuimme kaikki samaiselle keskusaukiolle. Olimme valinneet Ivanin kanssa klassiset naamiaisasut, Ivan esiintyi uhkeana naisena ja minä laitapuolen miehenä. Paikalle kertyi pian myös muuta porukkaa ja melu alkoi kasvaa. Meksikolainen soitti haitaria, mies hellehatussa trumpettia, villimies yhtä kitaraa ja koiraperheen isä toista. Koiria oli todella koko pesue: yksi kylän perheistä oli hankkinut sekä vanhemmille että 12- ja 24-vuotiaille lapsille samanlaiset koira-asut. Näin sivuhuomiona sanottakoon, että oli uskomattoman hienoa, että perheen pojat mukisetta pukeutuivat yhtäläiseen asuun vanhempiensa kanssa.

Kun porukkaa oli koolla tarpeeksi, lähdimme soitto ja laulu seuranamme kiertämään taloja. Pysähdyimme ensimmäisen talon olohuoneessa, jonka musiikki ja yli kymmenhenkinen iloinen joukko täytti riemuisasti. Pöydällä oli tarjolla naposteltavaa ja kotitekoisia snapseja, ja musiikin lomassa jatkuvasti joku huusi "Živijo Pust", "Terve karnevaali". Pysähdys kesti kymmenen viisitoista minuuttia, jonka jälkeen siirryimme seuraavaan taloon ja sama kaava toistui. Talojen emännät tarjoilivat kiertäjille lihaa, leipää, juustoa, sekä viiniä tai muuta kotitekoista juomaa. Monessa talossa oli myös tarjolla perinteisiä slovenialaisia laskiaisherkkuja, aprikoosihillolla täytettyjä ja tomusokerilla päällystettyjä munkkeja. Soitto ja laulu jatkuivat taukoamatta, ja joukkomme kasvoi taloja kiertäessä pian yli 20 henkiseksi. Vierailimme useissa keittiöissä, olohuoneissa ja autotalleissa, sekä useissa taloissa myös erityisessä juhlahuoneessa, jolla ei useinkaan ole muuta tarkoitusta kuin toimia erinäisten juhlien tapahtumapaikkana. Tapana on myös, että talot antavat juhlaseurueelle jotain mukaanviemistä, kuten kananmunia, lihaa, mehua, viiniä tai rahaa. Toimeen osoitetut kylän pojat keräsivät saalista punottuihin koreihin, ja kävivät välillä tyhjäämässä niiden sisältöä viimeiseen juhlapaikkaan.



Juhlan luonteenseen kuuluu, että jokaisessa kylän talossa vieraillaan. Seurueemme kiersi yhteensä 27 kotia, ja keräsi muun muassa noin 50 makkaraa, yli 140 kananmunaa, 20 pulloa viiniä ja 340 euroa käteistä. Lopulta kyläläiset kokoontuivat viimeiseen taloon, joka oli sovittu pääjuhlapaikaksi. Karnevaalin järjestäneet pojat kokkasivat kerättyä ruokaa ja jakoivat sitä pitkien pöytien antimiksi. Pöydät notkuivat viiniä ja iloinen soitto ja juttelu jatkoi pitkälle yöhön.

Seuraavana päivänä pieni joukko kyläläisiä kokoontui vielä kerran yhteen ja poltti karnevaalimiehen tien laidassa.

Jos musiikki, naamiaisasut ja karnevaalimiehen uhraaminen eivät karkoittaneet talvea, niin ainakin sen teki kyläläisten uskomattoman lämmin yhteishenki. Sanaakaan ymmärtämättä jopa kylän vieras tunsi olonsa kotoiseksi riemuisassa karnevaalijoukossa.

Katso video oheisesta linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=AWuMAcAjecc 

perjantai 8. helmikuuta 2013

France Prešeren

Tänään on kansallinen vapaapäivä. Juhlan aihe on se kuuluisa runoilija, jonka nimeä en tänne tullessani tiennyt. Otinpa siis asiakseni kysellä paikallisilta mitä he osaavat kertoa minulle tästä patsaaksikin ikuistetusta miehestä.



Runomiehen nimi oli France Prešeren. Hän syntyi vuonna 1800, mikä oli helpottava tieto nuorille slovenialaisille historian tunnilla - ainakin jotain jäisi mieleen. Runoilija eli vain 48 vuotiaaksi: tänään 8. helmikuuta juhlitaan, hämmentävää kyllä, hänen kuolin- eikä syntymäpäiväänsä. Mihin hän kuoli, ei varmistunut vielä eilisen illanvieton aikana. Kuulemma hänellä oli ongelmia maksansa kanssa - kuulemma runoilija oli tuntenut myös juhlimisen salat.

Prešerenin suurimpiin saavutuksiin kuuluu Slovenian kansallislaulun sanoittaminen. Laulun kirjoituksen aikaan Slovenia oli vielä osa Itävallan keisarikuntaa, ja kansallismielisen sanoituksen esittäminen Wienissä johti taistoon Itävallan palveluksessa työskentelevän maanmiehen kanssa. Sensuroijan nimi oli Miklošič, jonka tarkoittaa suutaria. Tekstinsä korjailusta suivaantuneena kynäilijä kirjoitti toisen tarinan. Siinä taiteilija maalaa taulun, jonka hän vie yleiselle paikalle nähtäväksi, torille, missä monet ihmiset kulkevat sen ohi ja voivat ihastella sitä. Paikalle saapuu kuitenkin kengäntekijä, joka huomauttaa, että maalaukseen maalatun  miehen kengät eivät näytä oikeilta. Niinpä taiteilija korjauttaa maalausta, ja vie sen sitten takaisin paikalleen. Kengäntekijä tulee takaisin, ja sanoo nyt, että kengät näyttävät hyviltä, mutta miehen pohkeissa on jotain vikaa. Runo loppuu kysymykseen, vain kenkiäkö kengäntekijä kritisoi.

Poliittisten tarinoidensa lisäksi Prešeren kirjoitti kuuleman mukaan myös hyvin vulgaareja runoja. Illanviettoomme osallistuneen nuoren opettajan mukaan näitä ei kuitenkaan kouluissa opeteta.

Yleinen asenne runoilijaa kohtaan on seurueessamme hyvä. Nuoret ihailevat Prešerenin rohkeaa asennetta olla kansallismielinen, ja joku sanoo, että tahtoisi tutustua tarkemmin hänen teksteihinsä. Ehkäpä jonain päivänä tutustuun häneen itsekin paremmin, ja kerron teille lisää vaikkapa siitä runosta, jossa mies kiroaa pyhimyksen.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Yksi viikate, kiitos





Uusi asunto. Aah mikä ihana valoisa olohuone, värikäs keittiö, aurinkoinen puutarha.... TRÖÖÖT. Ennen kuin mistään tästä päästään nauttimaan, pitää kaikki siivota. Ihan kaikki. Tiedän olevani vähän ylitunnollinen rätinkäyttäjä, mutta vasta kunnon jyystö saa kodin pinnat tuntumaan omalta. Siispä hihat heilumaan. Etenimme suurinpiirtein huone per päivä, pidimme välillä välipäivän elokuvateatterissa, ja puunasimme jonkun ylimääräisen päivän selkeästi aikanaan siirappionnettomuudesta ja huonosta liesituulettimesta kärsineessä keittiössä. Yhdeksäntenä päivänä siivooja lepäsi.

Nyt hohtaa puhtauttaan eteisen oranssit seinät, makuuhuoneen kerrossänky ja kaksi koulupöytää, olohuoneen tummanruskeat hyllyt ja välimerellisen värikäs iso keittiö. Pohjakaavaa selventääkseni voin kertoa, että pitkänmallisen eteisen päästä avautuu kolme ovea, yksi opiskelija-asuntomaiseen makuuhuoneeseen, toinen viihtyisään kylpyhuoneeseen ja kolmas olohuone-keittiöön. Jostain sisustajan oikusta pääväri oranssi toistuu eteisen lisäksi olohuoneen sohvassa, keittiön kaakeleissa ja jääkaapin oveen liimatuissa kukkakuvioissa.

Asunto on kaikesta kummallisuudestaan huolimatta ihana.

Enkä varmasti olisi tätä mieltä ellei tämä olisi ensimmäinen yhteinen kotimme.

Vielä on jäljellä terassin ja puutarhan siivous. Asunto sijaitsee kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, ja lasitetulta terassilta on pääsy omalle aidatulle pihamaalle. Piha on tosin vielä vallaton viidakko, jonka korkeimmat kasvustot olisivat varmasti mittaisiani ellei lumi olisi talven aikana painanut niitä kasaan. Suunnittelemme terassikauden avajaisia talkoohenkeen, isolla porukalla rikkaruohot taittunevat ja aidan nurkkaan kasatut roinat saataneen hävitettyä.

Tuparilahjaksi voisi tuoda vaikkapa viikatteen.